keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Festarimuistoja -14

30.6.2014

Meillä on takana on täydellinen Iskelmä Festivaali, joka oli todellakin täynnä laulun aiheita.


Olen huutanut ilosta, huutanut vapaudesta ja huutanut onnesta kolme päivää, ja nyt mun ääneni on aivan mennyttä kalua. Tällä hetkellä mä kuuntelen Paulaa, ja laulan tahdissa Sata Kesää, Tuhat Yötä -kappaleen ja huomaan kuulostavani aivan samalta kuin Koivuniemi itse.

Vilkaiseppa tästä, jos haluat hieman pohjatietoa: http://matkamiete.blogspot.fi/2014/04/ilmeisesti-matkakilpailut-eivat-ole.html

Vie mut kotiin uudelleen, sanoin kuskille eilen. Vaikka en ollutkaan lähtövalmiina, takaisin kotiin oli palattava. Olo on kuin olisi ollut maailman toisella puolen, vaikka oikeasti oltiin vain Himoksella parin sadan kilometrin päässä.

Automatka alkoi torstaiaamuna aamulla kello kymmenen, mainiossa aurinkoisessa säässä.

Kiikoisten ABC ja Eve ja äitini ystävä Mari
Sääennusteita kun etukäteen katseltiin, vaikutti uhkaavasti hirvittävän kylmältä ja sateiselta. Varusteissa olikin mukana kertakäyttöiset sadetakit ja toppatakit. Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Loppujen lopuksi kastuimme Eveliinan kanssa vain kerran Kaija Koon keikan jälkeen, kun taivaalta alkoi tipahdella rakeita ja vettä runsain määrin. Se kuuluu festarielämään!

Mulla olis paljon sanottavaa näistä festareista, mutta en tiedä mitä sanoa. Olen siis niin sanotusti jäänyt sanattomaksi kokemuksen mahtavuudesta.

Majoituspaikkamme oli siis yksityishenkilön asunto kahdeksan kilometrin päässä festarialueelta. Jos hotelliin tai mökkiin haluaa majoittua vuoden 2015 festareilla, majoitus olisi pitänyt varata jo tänä aamuna, joten jos (ja töiden salliessa, kun) ensi vuonna hilipasen festareille uudestaan saan majoittua samaan paikkaan uudestaan.

Esiintyjät, herranjestas, esiintyjät. Ei mitään sanottavaa. Olen nähnyt kaiken, virallisesti aivan kaiken. Turhaan en fiilistellyt tätä reissua päivittäin etukäteen. Linkki mun tekemään Iskelmäfestarisoittolistaan, josta löytyy satoja kappaleita, joita festareilla kuultiin, on tässä: https://www.youtube.com/watch?v=exzh763CAN4&list=PLz2legyB_7dmZ9VPiQVZCuZUyoCOf079R

Jari Sillanpää ja Iskelmän toimituksen Gangnam Style -tanssi.


video
Videoo

  Haloo Helsinki! sai festariväen syttymään kunnolla ensimmäistä kertaa, mut ainakin, koska rakastan niiden Rakkaus-biisiä.

Haloo Helsinki!
  Popeda pisti koko yleisön tanssimaan ja huutamaan, sekä laulamaan Suvivirren. On pitkä kuuma kesä, ja mä aion elää sen!

video
Kuuma kesä


Juha Tapio hyppäsi muutaman kerran lavalta alas yleisön joukkoon ja käväisi parin metrin päässä meistä. Hän veti torstain parhaan shown.


Neljänsuora, hurmaava, hurmaava bändi veti Stigin kanssa biisin Kesä vielä jäädä vois.

Juha Tapiokin muuten käväisi Suvi Teräsniskan kanssa lavalla rallattamassa Pettävällä Jäällä -biisiä, siitäpäs minä vasta innostuin.

Kaija Koo sekoitti mun pääni, koska Kaijan musiikki on mulle älyttömän tärkeää, erityisesti biisi Vapaa ja uusi innostukseni kohde, Tinakenkätyttö sekä Vanhaa suolaa. Kaijan Supernaiset -biisin tahtiin tanssi koko Himos Areenan tanssilattia kolme päivää. Harmi, kun Kaijan keikka meni päällekkäin Jannika B:n kanssa, jouduin jättämään Jannikan siis pois ohjelmastani.

video
Tinakenkätyttö

Koko festivaalien positiivisin yllättäjäparivaljakko: MATTI JA TEPPO. Tämä upea kaksikko heitti sen verran hyviä vitsejä, että koko yleisö nauroi, ja esitysten aikana huvitti heidän tanssiliikkeensä. Heillä oli siis kunnon Stand Up & Party Rock -show. Rakastuin.

video
Kattokaa moovssit tossa ylemmässä!


video
Loppushow

Lauantaina veti Lauri Tähkä, joka ilmeisesti iski yleisöön kuin leka päähän. Itse en niinkään Lauria fanita, vaikka onhan hänelläkin upeaa musiikkia!


Paula Koivuniemi ja Yö, molemmista pidin erittäin paljon. Yötä oltiin Even kanssa katsomassa hyvinkin läheltä (kuten myös melkein kaikkia muitakin artisteja) ja huudeltiin Poria niin, että Olli varmasti kuuli... :D


Jenni Vartiainen päätti festarit, hiukan haikea meininki oli mulla ainakin. Toisaalta ei, koska olin katsomassa häntä yksikseni. Oli todella todella rentouttavaa olla yksin ja kuunnella hänen esitystään (ja huutaa).


Ääntä minulla ei enää ole, palautuuko se ikinä, sitä en tiedä, mutta ainakin voin nyt imitoida Paula Koivuniemeä. Rakastan festareita.

Jos mä olin ennen iskelmäfani, nyt oon sitä vielä enemmän.

Näin se kesäloma toimii! 
Pete Parkkonen

Antti Granlund Iskelmän Aamuklubista


23.9.2014

Huhhuh. Onpas jänskää lukea tuota tekstiä. Mä kirjoitin sen kolmisen kuukautta sitten, mutten koskaan julkaissut, koska se ei tyydyttänyt kielellisesti. Eikä muuten tyydytä vieläkään, mutta säilytän sen tässä kontekstissa alkuperäisenä, koska lukiessa tuota pätkää mieli palaa ihaniin fiiliksiin, aikaan kun vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä... Olen taas onnellinen, huoleton, toiveikas, iloinen lomalainen. Kaikki hyvä (ja paha) ja hyvä on vielä kokematta...

Tää olikin hyvä juttu, tää muistelukirjoitus. Hymyilen tätä muotoillessani. Olin kesällä onnellinen, ja niin olen nytkin. Muistot ovat, ystävät hyvät, maailman paras asia. Mä käytän vaikka kaikki rahani tällaisten kokemusten luomiseen. Koska elämästä pitää nauttia, eikä vain odottaa, että jotain tapahtuu ja tulee onnelliseksi. Lämmittää tätä p*rkeleen kylmää syysiltaa nämä kuumat festarimuistelut!

Mä kävin kesällä myös Blockfesteillä, jotka järkättiin 1.8.-2.8. Tampereella. Hotellit ja liput varailtiin ja osteltiin jo hyvissä ajoin keväällä.



Blockfestien ja Iskelmäfestivaalien suurin ero mulle henkilökohtaisesti oli se, että Iskelmäfestareilla pääroolissa oli musiikki, mutta Blockfesteillä taas hauskanpito. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta rakastan iskelmää. Blockfestien hip hop- ja rapmusiikki taasen ei ole mun sydäntä lähinnä, joten Blokit meni chillailuksi VIP-alueen nurtsilla pehmeillä säkkituoleilla... Paitsi! Snoop Dogg, häntä en ikinä unohda, mahtava, mahtava fiilis. Teltassa, jossa päälava oli, ei tosin siltä savun määrältä pystynyt hengittämään...

video
Snoop Dogg


Muuutta joo, oli oikein leppoisat ja chillit karnevaalit. Niistä silti opin sen, että ikinä, en ikinä enää isoa artistia yritä päästä eteen katsomaan. Kun Cheek esiintyi lauantaina mä hilikuttelin oviaukossa, jotta poistuminen olisi helppoa, eikä tulisi lyödyksi ja tönityksi, kuten perjantaina Snoop Doggin keikalla...


Reetta oli Sini Sabotage
Lisäksi näiden kaksien festareiden suuri ero oli myös festariväen keski-ikä. On helppo arvata, kummassa oli vanhempaa porukkaa. Blockfesteillä todettiin Reetan kanssa, ettei olla ikinä nähty niin montaa nuorta samassa paikassa samaan aikaan. Mukana matkassa oli myös Essi, Roosa ja Sanna. Kiitos seurasta, näin kaksi kuukautta myöhässä.


Yksi "hauska" juttu sattui Omenahotellissa - siellä rämähti palohälytys soimaan juuri, kun oltiin kaikki nukahdettu. Siinä sitten koko väestö kipitti portaita alas ulos kökkimään. Mitään paloa ei ollut, mitään paloautoa ei tullut, joten päästiin pian takaisin unten maille. Onneksi, koska rakastan nukkumista ehkä jopa juhlimista enemmän. En sentään, mutta melkein.

Iih. Muistot on kyllä parhaita!

PS. Videoiden heikko laatu ottaa muakin päähän, joten en lataa niitä tämän enempää vaikka mulla niitä olis miljoonia... :) Lisäks ne ei taida näkyä kännykällä, idk...


Kesä vielä jäädä vois, kuten laulelee Neljänsuora ja Stig.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Simo Frangén lähti Tampereelle, minä lähden INTIAAN!

Suljen silmät, kuvittelen marraskuun; sen loskan, viiman, kylmyyden, alkavan kaamosmasennuksen... JUST KIDDING! Suljen silmät, kuvittelen et lennän, lennän INTIAAN!

Kävin tänään duunipaikalla. Sain marrakuun vapaaksi, joten nyt se on varmaa. Iivari ja mä, me lähdetään Intiaan koko marraskuuksi. Lennot from Helsinki to Delhi on varattu. Lippu pamahti sähköpostiin justiinsa. Matkajärjestelyitä sekä jatkolentoja Intian päässä hoidetaan. Kuvat majoituksestamme, hotellista, näin tänään. Hotellissa on meidän iloksi high-speed WiFi, joten päästään aktiivisesti bloggaamaan Amritsarin huudseilta!

Kaikki tämä uskomattomuus alkoi jo vuosia sitten, kun kuulin mahdollisuudesta päästä ilmaiseksi Intiaan työssäoppimaan matkatoimistoon. Se oli saletti jo sillä hetkellä, Anniina lähtee! Keväällä pistettiin Iivarin kanssa hakemukset vetämään.

Mun reaktio ryhmänohjaajan viestiin, jonka hän ystävällisesti Facebookin kautta toimitti mulle eräänä muutenkin ihanana sunnuntai-iltana, oli onnenkyyneleiden säestämä shokki.


Meitä oli infottu sen verran, että tiedettiin, ettei kannata vielä alkaa hindupisteitä maalailemaan, koska mahdollisuudet päästä tänä vuonna Intiaan ovat heikot. WinNova on nimittäin Intia-hankkeessa viimeistä vuotta messissä, ja ei ollut alkuunkaan varmaa lähteekö oppilaitoksestamme sinne tänä vuonna sieluakaan.

Näin kuitenkin kävi. Ryhmässämme Facebookissa kuulutettiin äskettäin, että matkakuume saa jo nousta, kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Lueskelen juuri valmennusmatskua. Kirjoitanpa tänne hieman perustietoa Intiasta.


Virallinen nimi: Baharat (hindi), Republic of India
Pääkaupunki: Delhi
Asukasluku: 1,14 mrd. (väkiluvultaan maailman toiseksi suurin)
Aika: GMT+ 5,5 h (Suomi: Talvisin 3,5 h edellä, kesäisin 2,5 h edellä)
Viralliset kielet: Hindi (kansankieli), Englanti (hallinnon, politiikan ja kaupankäynnin kieli), 18 muuta kieltä
Uskonto: Noin 80,5 % hinduja, 13,4% muslimeja, lisäksi pienempiä prosenttiosuuksia kristittyjä, sikhejä, buddhalaisia ja muita
Rahayksikkö: Intian Rupia (1€ on n.70 INR)

Koska rakastan historiaa, teen siitä vielä erillisen kirjoituksen ennen matkaa. Jätän sen siis nyt pois.

Intialainen yhteiskunta on monimuotoinen, monikielinen ja monikulttuurinen. Se on säilyttänyt perinteitään läpi vuosituhansien.




Kastilaitos on kielletty laissa, mutta käytännössä kansa silti jakaantuu neljään kastiin. Alimman kastin popula tekee vähiten arvostettuja töitä, likaisia töitä, siivoustöitä... Suurin osa kansasta kuuluu maanviljelijäkastiin. Kolmeen ylempään kastiin (käsityöläiset ja kauppiaat, sotilaat ja virkamiehet, papit) kuuluu arviolta 20% kansasta. Kasti määrittää koko elämän, ja korkeampaan kastiin on hankala, ellei mahdoton päästä. Kastiin synnytään ja kastissa kuollaan.

Uskonto on Intiassa erittäin keskeisessä asemassa kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Intiassa on ehkä enemmän uskontoja ja uskonlahkoja kuin missään muussa maassa. Monilla hinduperheillä on oma kotialttari, jossa palvotaan päivittäin useita jumalia. Matkailijan on muistettava kunnioittaa uskontoja, ja suhtautua niihin hienovaraisesti.

Enempää en jaarittele. Käytöstavat, ruokakulttuuri ja muut ihanuudet saavat tilaa blogissa sitten omien kokemuksieni kautta.

Jännitys ja odotus on valtava, enkä mä vieläkään oo sisäistänyt, että mä meen Intiaan. Ulos ja pois länsimaisen kulttuurin vaikutuspiiristä, kohti avarampaa maailmankuvaa ja uusia tuulia. Tää on uskomatonta.

Palatessani mä arvostan varmasti paljon enemmän kaikkea, mitä meillä täällä on.

Jatketaan Intian merkeissä lähiaikoina, seurailkaa! ;) Löydät kaikki Intiaan liittyvät tekstit blogin yläreunasta, otsakkeen Intia alta!  


Kuvat: Iivarin blogista, Iivari taas etsi ne paikasta Tumblr

maanantai 8. syyskuuta 2014

Ruotsinristeily med Finlandsfärjan

Ihan 


tavallinen


biletysristeily


Baltic Princessillä


viikko sitten perjantaina


parhaiden



ystävien


kanssa :-).

Ps. Lähde ihmees laival...niinku mainoksetki sanoo, se on tosissaa helppo ja hulvaton irtiotto arjest.