tiistai 24. kesäkuuta 2014

Suomalainen mökkijussi

Tämän tytön juhannusjuhlat alkoivat Krebareban kanssa jo juhannusaatonaattona (lieneekö tämä virallinen nimitys juhannusaattoa edeltävälle päivälle, sitä en tiedä) jolloin juhlimme perinteisesti kaupunkimaisemissa, pääasiallisena paikkana yksi Porin harvoista yökerhoista - Cabaret.


Perjantaiaamuna kaappasimme kimpsut mukaan ja hyppäsimme autoon suuntanamme Lyttylässä, puolen tunnin ajomatkan ja pienen venematkan takana sijaitseva Reettiksen isän mökki. Juhannus ilman mökkeilyä ei ole juhannus ollenkaan, sen me totesimmekin tyttöjen kanssa heti kättelyssä.

Näin kotiinpaluun jälkeen voin tietää viettäneeni täydellisen suomalaisen juhannuksen! Kuljin kamera kaulassa yli kaksi vuorokautta ja sain tallenettua sille paljon hienoja hetkiä. Mitäpä kuului meidän suomalaiseen juhannukseemme, no tietenkin...

...Isä Maljan tarjoamat alkumaljat...


...valtavasti grilliruokaa, erityisesti pihvejä ja makkaraa, sekä tietysti uutta perunaa...




Juurikin kuvan ulkopuolella on perunasalaattia. Mielestäni perunasalaatti on uuden vuoden ruoka, mutta toisille se on juhannusruokaa... Kiistakysymyksiä, hirveitä kiistakysymyksiä. 
Piti merkata chili-sulatejuustomakkarat oikeen nimikirijaimilla, ettei mee sekasin
 ...elämäni paras, mehevin ja tismalleen täydellisesti grillattu XXXL-pihvi kahdella veitsellä nautittuna...

Priimus pihvien joukossa
...chillailua ystävien kanssa upeissa merimaisemissa, saaressa, kaukana kaupungin hälinästä, olkihattu päässä, järki jäässä...




...hyvää juomaa, erityisesti viiniä...


Alkon juomista valkoviinin myynti kasvoi juhannusviikolla eniten (kuvassa kylläkin punaviini)
...sauna, uiminen ja palju, johon itse en mukaan päässyt leikkaushaavan vuoksi, muut kyllä nauttivat siitä täysin siemauksin, tuntikausia...



Kylmä?
...non-stop musiikkia ja radion juhannuslähetys suorana Himokselta...


...kalastusta huonolla kalaonnella (ei sitten ollut ahvenfileen ahvenfilettä illalliseksi), katkennut onki ja portaat, jotka repeytyivät laiturista irti ja tippuivat mereen...



Siinä mun saama särki?, johon en uskaltanut koskea (ilmiselvä kalafobia)
...juhannusaattoyö laiturilla naapureiden kokkoa tiirustellen sekä joustava puhelinlakko...



...juhlimista, rentoutumista, huoleton ja iloinen mieliala...



Kuinka monta henkilöä löydät kuvasta?


...ihanat hetket yksin tai vähässä seurassa ulkona...



...huussi...


...veneilyä saareen ja takaisin, kumiveneilyä, vadelmaveneilyä, kesäbiisi Vadelmavene...


video

...mökkitien ajaminen...


...ja odotusta sekä päivittelyä hukkumisten ja kolarien määrää koskien. Ilmeisesti moni on lyönyt tästä aiheesta jopa vetoa... Juhannuksesta jäi puuttumaan vain juhannustaiat, jotka aattoyönä muistin, mutta sitten en enää muistanutkaan. Seitsemän kukkasta olisin kerännyt, laittanut tyynyn alle ja nähnyt tulevan aviomieheni unessani. Valitettavasti hän jää nyt vain arvailujen varaan... Ja hyttysiä, niitäkin jäin kaipaamaan, sillä yhtäkään en tavannut!

Sunnuntaiaamuna pohdiskeltiin sitä, kuinka pieni kansa Suomi on ja kun on juhannus, tai vaikka jääkiekon MM-kisat, täällä on ihanaa fiilata koko kansan kesken. 

Tämän juhannuksen oivallus: mökkeily on suomalaisten juttu. Se rentouttaa ja on mahtavaa vastapainoa kaupungin hektiselle elämälle. Itse hankin vielä joskus mökin järven rannalta. 

Kiitokset täydellisestä juhannuksesta kuuluvat Reetta Maljalle, Reetan Isä Maljalle, Essille, Auralle, lauantaina poistuneille Roosalle ja Sannalle sekä lauantaina saapuneille Veli Maljalle ja hänen ystävillensä! 

Happy and relaxed now! 

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

My Spanish Buddies

Sattuipa kerran kauan kauan sitten näinkin mukavasti: muuan ryhmänohjaaja-Leena esitteli meidät kahdelle Poriin töihin tulleelle espanjalaiselle opiskelijalle. Me reippaina matkailualalaisina tutustuimme heihin, toiset paremmin, toiset eivät niinkään. Itse sosiaalisena ihmisenä kulutin tiimaani heidän kanssaan paljonkin.

Ulkomaalaisten kanssa on tullut elämän varrella jutskattua, mutta Alejandro (Ale) ja Veronica (Vero) poikkeavat aikaisemmista tuttavuuksista. Heihin tutustuin persoonoina. Usein muukalaisten kanssa käy niin, että aika sallii tutustua vain kulttuuriin ja itse henkilö jää anonyymiksi oman ryhmänsä edustajaksi.

Tänään (no, eilen) oli Veron jumboilta Suomessa tällä erää. Alekin lentää pian pois pohjoisesta. Siispä matkasimme yhdessä syömään, Paula, Reetta, minä ja he. Minä sain neronleimauksen, kaivoin esille vanhan pettämättömän menetelmän; kynää sekä paperia, ja ei kun parivaljakko haastatteluun!

Liikkeelle lähdin tiedustelemalla ihkaensimmäistä vaikutelmaa Suomesta. Ale luuli, että Suomessa olisi kylmempää. Oli outoa kävellä kadulla takki auki. Ensivaikutelma suomalaisista ihmisistä taas oli Verolle juurikin kylmä. Suomalaiset tuntuivat epäystävällisiltä ja hiljaisilta. Sellaisilta me siis todellakin vaikutamme, erityisesti ulkomaalaiselle.

Jatkoin kyselemällä mielipiteitä suomalaisesta juomakulttuurista. "Finnish people are really very drunk", totesi Vero ja Ale jatkoi: "I think Finnish people have a problem with the alcohol. A big problem!" Ale tiesi syynkin tähän: suomalaiset ovat yksinkertaisesti niin sulkeutuneita, että tarvitsevat viinaa avautuakseen. 

Porilaisena ja matkailuopiskelijana minun on jo periaatteesta välttämätön tietää, mitä he pitävät Porista. Ensi alkuun Pori vaikutti pieneltä kaupungilta ilman ihmisiä. Nyt kesällä elämän määrä on kasvanut. Porin alue on iso, keskusta pieni, mutta kaikki tarvittava meiltä löytyy. Veronica ei pidä Poria niinkään kauniina kaupunkina, mutta mukavana kylläkin. Kaunein alueemme on Kirjurinluoto. 

Alejandro letkautti hyvän heiton, kun kyselin mielipidettä suomalaisista tytöistä: "I think Finnish girls are pretty, but the problem is that there are no people on streets." Eihän tämä Pori nyt niin eloton ole? Tarvitsen ehdottomasti lisää kaupunkimatkailua vastatakseni tuohon kysymykseen. 

Lempikokemus Suomen reissulta oli - yllätys yllätys - Lapin matka. Siellä parasta oli moottorikelkkasafari ja revontulien näkeminen. Markkinoidaan siis Suomea jatkossakin Lapilla, jos edes useampi kuukausi täällä länsirannikolla ei vedä vertoja Sille. 

Suomessa Veronica ja Alejandro tulevat eniten ikävöimään ihmisiä. Ja ruokaa. Kaikkea. Suomalainen lempiruoka oli selkeä: Veronican mielestä lohi ja Alejandron mielestä lohikeitto. Suomalaisista kansansuosikeista salmiakki ei sytyttänyt, mutta ruisleipä oli hyvää! Mielenkiintoisen seikan opin tänään: suomalaiset syövät ruokaa veitsellä ja haarukalla, mutta espanjalaiset korvaavat veitsen leivällä. Aika kätevää.

Suomen kieli on arvattavasti vaikea, eikä sillä ole mitään yhteistä minkään kielen kanssa. Kuukauden jälkeen eivät he edes jaksaneet enää opetella. Lempisana on Verolla "perkele" ja Alejandrolla letkautus "en puhu suomea". "R"-kirjain suomen kielessä tarttuu espanjalaiseen korvaan. 

Molemmat haluavat palata Suomeen. Veronica haluaa tulla jonakin kesänä suomalaisille metallifestareille (niitähän täällä riittää) ja kertoo pitävänsä Korpiklaanista paljon. Musiikista Alejandro sanoi sen verran, että pitää kappaleesta "Huominen on huomenna". Go JVG ja Anna, seuraavaksi valloitetaan Espanjan maa! 

Viimeinen kysymykseni oli: "What would you like to say to Finnish people?" Tähän vastasi Alejandro kuin apteekin hyllyltä: "You must drink less (alcohol) than you do. And visit Spain!" Veronica taas sanoi, että suomalaiset unohtavat seurustellessaan helposti elää, ja että meidän tulisi parisuhteessakin harrastaa enemmän sosiaalisia aktiviteettejä ystävien kanssa.

Oli ihanaa tutustua näihin ihmisiin ja Raxista lähtemisen hetki olikin haikea. On harmaata, etteivät kaikki ihmiset voi olla elämässä aina. Vähiten ihmiset, joiden elämä on satojen tai tuhansien kilometrien matkan takana.

Mulle jäi paljon maittavia muistoja tästä ajasta. Rikastuttaa mieltä ja avaa maailmankatsomuksellisia lukkoja, kun saa tuntea yksilön, joka ei ole syntynyt tai kasvanut Suomessa. Juuri tällaiset tuttavuudet sekä kokemukset elämän leikkauspöydällä parantavat elämää operoiden siitä mahtavan. Ikinä et voi tietää, kenet huomenna tapaat, keneen tutustut tai mikä juuri siinä hetkessä jättää sen tärkeimmän - hyvän muiston.

Jonain päivänä vielä lähden kyläilemään Espanjaan.





Thank you Veronica and Alejandro for these memories! I had a lot of fun with you. In bars and so many times in school when you came to eat with us. One of the best days was the city train day with you and Iivari. It was the first very warm day and we sat in the park bench in the city centre and ate ice-cream in Kirjurinluoto. It was nice to get to know to you. We had nice conversations about everything! 

We will meet again! :)