Ai niin, mähän olen pian ammattilainen... Kolme vuotta koulua alkaa olla takanapäin. Enää pari kuukautta työssäoppimista jäljellä, yksi ruotsin korotus ja kun toukokuun viimeinen aamu sarastaa, on koittanut suuri päivä – silloin valmistun työttömäksi. Siis matkailupalvelujen tuottajaksi.
Mun henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuu sellaista, että vaihteeksi sairastellaan. Sain flunssan kolmisen viikkoa sitten. Siitä kehittyi, kuinka ollakkaan, kamalaa painetta aiheuttava poskiontelotulehdus, joka ei – mites sattuikaan – parane millään kuurilla. Toivotaan, että saisin edes jonkilaista hoitoa julkisesta terveydenhuollosta, vaikka se onkin aivan toivottoman ylityöllistetty ja ruuhkautunut. Mun sisintäni riivaa koko julkiseksi terveydenhuolloksi kutsuttu konsepti, niin, niin, NIIN paljon tällä hetkellä! En jaksa selittää riivaantumiseni taustoja tarkemmin, koska siitä liikenisi blogillinen tekstiä. Joten nielen vihani, siirryn aiheeseen ja hyväksyn, että maailman muuttaminen on hidasta ja hermoja raastavaa puuhaa, enkä saa taiottua lisää lääkäreitä terveyskeskukseen nyt, vaikka miten tahtoisin. Enkä myöskään poistamaan byrokratiaa, joka aiheuttaa niin suurta ahdistusta mun keuhkoilleni, että sitä ajatellessani en ihan todella pysty edes hengittämään.
Maanantaina uskoin vielä antibioottikuurin tehoon ja kipaisinkin koululle. Järjestimme valokuvanäyttelyn Luvianpuistokatu 1:n ensimmäisen kerroksen käytävään kuvista, jotka ovat luonnollisesti peräisin marraskuiselta Intian matkaltamme. Kuvat ovat Iivarin, Emman, Mikon ja mun ottamia. Koska kukaan muista ei ole Porissa, mä tein näyttelyn niin sanotut paperityöt, tekstit, esitteet sekä palautelomakkeet. Itse pystytyksen hoidimme ystäväni Reetan kanssa. Toivon, että "Tervetuloa pyhään kaupunkiin" -näyttely herättäisi ihmisissä ajatuksia, tiedonhalua ja ennen kaikkea tunteita, sillä niillä on kovin suuri merkitys elämässä ja siinä toimimisessa.
Mun haastattelu Eazyllä löytyy linkistä:
http://www.eazy101.fi/uutiset/opiskelijat/winnovan-opiskelijoiden-valokuvanayttely-avaa-ikkunan-intiaan
http://www.radiopori.fi/uutiset/tervetuloa-pyhaan-kaupunkiin-winnovan-opiskelijoiden-valokuvanayttely-avaa-ikkunan
Näyttelyn järjestäminen oli sangen ihanaa! Mä saan aina mielettömän kipinän tapahtumien ja näyttelyiden järjestämisestä, koska siinä saan käyttää luovuutta, kokeilla erilaisia juttuja ja se on onnistuessaan palkitsevaa. Mun laiskistunut olemukseni jotenkin virkistyy, kun pääsen harjoituttamaan mun organisointitaitojani yhdessä mielikuvitukseni kanssa ja heittää ilmoille kaikenlaisia päähänpistoja.
.JPG)
.JPG)
Yllä olevasta kuvasta selviää, mistä näyttely sai nimensä.
Ikävä Intiaa... MÄ HALUUN MATKUSTELLA NYT!
Mun henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuu sellaista, että vaihteeksi sairastellaan. Sain flunssan kolmisen viikkoa sitten. Siitä kehittyi, kuinka ollakkaan, kamalaa painetta aiheuttava poskiontelotulehdus, joka ei – mites sattuikaan – parane millään kuurilla. Toivotaan, että saisin edes jonkilaista hoitoa julkisesta terveydenhuollosta, vaikka se onkin aivan toivottoman ylityöllistetty ja ruuhkautunut. Mun sisintäni riivaa koko julkiseksi terveydenhuolloksi kutsuttu konsepti, niin, niin, NIIN paljon tällä hetkellä! En jaksa selittää riivaantumiseni taustoja tarkemmin, koska siitä liikenisi blogillinen tekstiä. Joten nielen vihani, siirryn aiheeseen ja hyväksyn, että maailman muuttaminen on hidasta ja hermoja raastavaa puuhaa, enkä saa taiottua lisää lääkäreitä terveyskeskukseen nyt, vaikka miten tahtoisin. Enkä myöskään poistamaan byrokratiaa, joka aiheuttaa niin suurta ahdistusta mun keuhkoilleni, että sitä ajatellessani en ihan todella pysty edes hengittämään.
Maanantaina uskoin vielä antibioottikuurin tehoon ja kipaisinkin koululle. Järjestimme valokuvanäyttelyn Luvianpuistokatu 1:n ensimmäisen kerroksen käytävään kuvista, jotka ovat luonnollisesti peräisin marraskuiselta Intian matkaltamme. Kuvat ovat Iivarin, Emman, Mikon ja mun ottamia. Koska kukaan muista ei ole Porissa, mä tein näyttelyn niin sanotut paperityöt, tekstit, esitteet sekä palautelomakkeet. Itse pystytyksen hoidimme ystäväni Reetan kanssa. Toivon, että "Tervetuloa pyhään kaupunkiin" -näyttely herättäisi ihmisissä ajatuksia, tiedonhalua ja ennen kaikkea tunteita, sillä niillä on kovin suuri merkitys elämässä ja siinä toimimisessa.
Mun haastattelu Eazyllä löytyy linkistä:
http://www.eazy101.fi/uutiset/opiskelijat/winnovan-opiskelijoiden-valokuvanayttely-avaa-ikkunan-intiaan
http://www.radiopori.fi/uutiset/tervetuloa-pyhaan-kaupunkiin-winnovan-opiskelijoiden-valokuvanayttely-avaa-ikkunan
Näyttelyn järjestäminen oli sangen ihanaa! Mä saan aina mielettömän kipinän tapahtumien ja näyttelyiden järjestämisestä, koska siinä saan käyttää luovuutta, kokeilla erilaisia juttuja ja se on onnistuessaan palkitsevaa. Mun laiskistunut olemukseni jotenkin virkistyy, kun pääsen harjoituttamaan mun organisointitaitojani yhdessä mielikuvitukseni kanssa ja heittää ilmoille kaikenlaisia päähänpistoja.
 |
| Zoomaamalla teksteistä saa selvää. Ja kaikista näyttelyn kuvista ei ole kuvia tässä :) |
 |
| Esitteen sisäaukeama |
Ikävä Intiaa... MÄ HALUUN MATKUSTELLA NYT!
*Intian työssäoppimisjakson mahdollistivat Opetushallituksen rahoittama Intia-verkosto sekä WinNova.
