Sivut

torstai 27. marraskuuta 2014

Pysäyttävä Himalajan vuoristo

Mä pakkaan pian ylipainolaukkuni, koska kokemuksemme täällä Intiassa on tältä erää viittä vaille valmis. Lähdemme Delhiin viettämään viimeistä päiväämme jo ylihuomenna. Sunnuntaiaamuna lennämme Finskillä kotiimme kaunehimpaan. Nyt sitä uskaltaa jo ajatella.

Haluan kiittää juuri Sinua, joka olet seuraillut kuulumisiani, tai eksynyt tänne blogiini edes kerrankin! Kirjoittaminen on palkitsevinta, kun on joku, joka lukee aikaansaannoksiani. Haluan sanoa myös, että jos sulle ikinäkään tarjoutuu mahdollisuus lähteä ulkomaille, suosittelen ehdottomasti. Suomessa ehtii kyllä olemaan. Tää kokemus on kasvattanut, sekä kliseistäkin kliseisemmin, mutta en keksi parempaakaan ilmaisua: avartanut maailmaa. Arvostan meidän suomalaisten lähtökohtia elämässä uudenlaisesti - me olemme etuoikeutettuja, ystävät hyvät, me todellakin olemme. Ymmärtäminen jatkuu varmasti vielä Suomessakin.

Haluan myös kiittää mun verrattomia matkakumppaneita, Iivaria, Emmaa ja Mikkoa. Teidän kanssanne taival on sujunut ilman tyhjänpäiväistä draamaa. Suurimmat riitamme ovat olleet seurausta erilaisista poliittisista näkemyksistä. Vasemmisto vastaan oikeisto on ollut matkan teemana... Teidän kanssanne olen saanut käydä syvällisiä hienoihin oivalluksiin johtaneita keskusteluja, sekä käsitellä asioita, joita täällä ollaan yhdessä koettu. Teidän kanssanne olen ammentanut tästä reissusta enemmän, kuin yksin olisin voinut. Yhdessä ollaan naurettu väsyneille, parhaille ja nokkelille jutuille, kirottu olosuhteita ja kirottu Intiaa, ikävöity Suomea ja vielä kerran - naurettu ja nautittu Intiasta! On mieletöntä, etten ollut tavannut Emmaa ja Mikkoa vielä kuukausi sitten, mutta nyt tuntuu, että me oltais tunnettu aina. 

Lässyttäminen sikseen ja nyt fiilistellään Intiaa! Alta pyörimään paikallinen kuuma hitti, ja pääset takuuvarmasti Intiafiiliksiin. Toi on yks mun lempparikappaleista. Tää musiikki on kertakaikkiaan parasta just nyt! 


Maanantaina matkattiin matkalta matkalle, jätettiin taakse tämä ihana kotimme, eli siisti, kaunis, lämmin hotelli ja suunnattiin korkealle Himalajan vuoristoon, Dharamsalaan. Se on parinkymmenentuhannen sielun ahdaskatuinen, tunnelmallinen vuoristokaupunki. Siellä elää tiibetiläisyhteisö, joka on syntynyt maanpakoon lähteneen Dalai Laman ympärille. Upeissa puitteissa seisoi Dalai Lama -temppeli, ja kujilla vaelteli punaisiin pukeutuneita buddhalaismunkkeja. Kohokohtana - me näimme, kun itse Dalai Lama palasi Delhin matkalta kaupunkiin!

Ihana, monimuotoinen maailma! Mä sain kunnon fiilikset tosta Dharamsalasta. Se oli mulle kuin taivas maan päällä. Ei pelkästään postikorttimaisemiensa vuoksi, vaan mä oon nimittäin kiinnostunut buddhalaisuudesta. Kävinkin sen kunniaksi, hyväksikäyttäen ainutlaatuisen tilaisuuden, eilen aamulla temppelissä meditoimassa. Ei musta ehkä varsinaista kunnon buddhalaista ikinä tule, enkä ehkä ikipäivänä tule saavuttamaan nirvanaa, mutta kyseinen uskonto tuntuu musta järkevältä ja tuiki mielenkiintoiselta. Buddhalaisuuteen kuuluu lukemattomia oivallisia elämänohjeita. Siksi ostinkin Dhammapadan, jossa on itse Gautama Buddhan sanomisia. Nostan henkistä hattua munkeille, jotka todella ovat jättäneet materian ja pyrkivät kohti valaistumista. Ehkä mä itsekin saan buddhalaisuudesta vielä jotakin irti. Uskon ainakin, että meditaatiolla voi saavuttaa suuria tuloksia itsensä kanssa.

Maanantain ja keskiviikkoiltapäivän välisenä aikana ehdittiin ihastella näkymiä sekä nähtävyyksiä ja kierrellä kauppoja. Mä oon kyllä ihan kiinni maallisessa maailmassa. Sen huomasin eritoten, kun menin sekaisin kaikesta uskomattoman kauniista, erilaisesta ja HALVASTA, mitä kylässä myytiin. Tuolla tinkaaminen oli sikahelppoa. Ykskin setä halus rannekoruista 400, mutta suostu välittömästi tiputtamaan kahteensataan, kun hiukan vihjasin, että minulta ei irtoa. Täällä Amritsarissa kukaan ei ole antanut noin köykäisesti alennusta tuotteistaan. 



Breezermainos 3/5. Täällähän ei ole soveliasta olla julkisesti humalassa, ja varsinkin Amritsarissa on hävytöntä polttaa tupakkaa (julkisesti).

Näitä pyöritellään rukoilutarkoituksessa



Rukouksia, jotka lähtevät tuulen mukana eteenpäin

Lopuksi haluan tarjota sinulle mielikuvaharjoituksen eräästä tilanteesta. Kuvittele, että seisot ilman ystäviäsi amerikkalaisten, tiibetläisten ja intialaisten ympäröimänä Himalajan vuoristossa. Kauneimmissa, henkeäsalpaavimmissa, pysäyttävimmissä maisemissa, mitä olet ehkä milloinkaan nähnyt. Olette tuntemattomina, mutta yhdessä katsomassa auringon katoamista taivaalta. Kahden ja puolen kilometrin korkeudessa, udun verhotessa vuoret piiloon paljasten vain niiden huiput, taivaanrannan hehkuessa punaisenoranssia, vielä korkeampien, jylhien vuorten kohotessa takananne.

Se oli hetki, jonka koin, ja jona muistan ajatelleeni, kuinka upeaa on, että meillä on mahdollisuus elää tällä ihmeellisellä maapallolla. Tällä hetkellä, samaan aikaan ihmisten kanssa, jotka täällä ovat täällä juuri nyt. Että meillä on koko maailma ja me olemme kaikki loppujen lopuksi samaa aikojen loppuun saakka kiertävää energiaa... että olemme yhtä.

Kyllä, tälläisiä juttuja sitä miettii, kun ilma on tarpeeksi ohutta. Ja on ollut tarpeeksi kauan pois kotoa.


4 kommenttia:

  1. Tää on aivan upea ja kauniisti kirjoitettu. Upeita kielikuvia ♥♥♥ . Ihana saada sut kotiin ♡♡♡.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, kiitos paljon <3 !!! Juu tänää iski kerranki kunnolline intuitiivine flow-fiilis tän kirjottamise suhtee, oli oikee kunno nautinto;) Juu on kiva ehkä tulla. Vaiks viel parempaa ois lähtee kohti uutta kohdetta. Ehkä Suomiki kelpaa välil silti.. :)

      Poista
  2. Munoli pakko lukea tama,ja tippa tuli silmaan niin hienosti taas kuvailit tuntemuksiasi !Maailmalla oppii.

    VastaaPoista

Kiitos mielenkiinnosta! Kommentoi ihmeessä!