My Spanish Buddies

Sattuipa kerran kauan kauan sitten näinkin mukavasti: muuan ryhmänohjaaja-Leena esitteli meidät kahdelle Poriin töihin tulleelle espanjalaiselle opiskelijalle. Me reippaina matkailualalaisina tutustuimme heihin, toiset paremmin, toiset eivät niinkään. Itse sosiaalisena ihmisenä kulutin tiimaani heidän kanssaan paljonkin.

Ulkomaalaisten kanssa on tullut elämän varrella jutskattua, mutta Alejandro (Ale) ja Veronica (Vero) poikkeavat aikaisemmista tuttavuuksista. Heihin tutustuin persoonoina. Usein muukalaisten kanssa käy niin, että aika sallii tutustua vain kulttuuriin ja itse henkilö jää anonyymiksi oman ryhmänsä edustajaksi.

Tänään (no, eilen) oli Veron jumboilta Suomessa tällä erää. Alekin lentää pian pois pohjoisesta. Siispä matkasimme yhdessä syömään, Paula, Reetta, minä ja he. Minä sain neronleimauksen, kaivoin esille vanhan pettämättömän menetelmän; kynää sekä paperia, ja ei kun parivaljakko haastatteluun!

Liikkeelle lähdin tiedustelemalla ihkaensimmäistä vaikutelmaa Suomesta. Ale luuli, että Suomessa olisi kylmempää. Oli outoa kävellä kadulla takki auki. Ensivaikutelma suomalaisista ihmisistä taas oli Verolle juurikin kylmä. Suomalaiset tuntuivat epäystävällisiltä ja hiljaisilta. Sellaisilta me siis todellakin vaikutamme, erityisesti ulkomaalaiselle.

Jatkoin kyselemällä mielipiteitä suomalaisesta juomakulttuurista. "Finnish people are really very drunk", totesi Vero ja Ale jatkoi: "I think Finnish people have a problem with the alcohol. A big problem!" Ale tiesi syynkin tähän: suomalaiset ovat yksinkertaisesti niin sulkeutuneita, että tarvitsevat viinaa avautuakseen. 

Porilaisena ja matkailuopiskelijana minun on jo periaatteesta välttämätön tietää, mitä he pitävät Porista. Ensi alkuun Pori vaikutti pieneltä kaupungilta ilman ihmisiä. Nyt kesällä elämän määrä on kasvanut. Porin alue on iso, keskusta pieni, mutta kaikki tarvittava meiltä löytyy. Veronica ei pidä Poria niinkään kauniina kaupunkina, mutta mukavana kylläkin. Kaunein alueemme on Kirjurinluoto. 

Alejandro letkautti hyvän heiton, kun kyselin mielipidettä suomalaisista tytöistä: "I think Finnish girls are pretty, but the problem is that there are no people on streets." Eihän tämä Pori nyt niin eloton ole? Tarvitsen ehdottomasti lisää kaupunkimatkailua vastatakseni tuohon kysymykseen. 

Lempikokemus Suomen reissulta oli - yllätys yllätys - Lapin matka. Siellä parasta oli moottorikelkkasafari ja revontulien näkeminen. Markkinoidaan siis Suomea jatkossakin Lapilla, jos edes useampi kuukausi täällä länsirannikolla ei vedä vertoja Sille. 

Suomessa Veronica ja Alejandro tulevat eniten ikävöimään ihmisiä. Ja ruokaa. Kaikkea. Suomalainen lempiruoka oli selkeä: Veronican mielestä lohi ja Alejandron mielestä lohikeitto. Suomalaisista kansansuosikeista salmiakki ei sytyttänyt, mutta ruisleipä oli hyvää! Mielenkiintoisen seikan opin tänään: suomalaiset syövät ruokaa veitsellä ja haarukalla, mutta espanjalaiset korvaavat veitsen leivällä. Aika kätevää.

Suomen kieli on arvattavasti vaikea, eikä sillä ole mitään yhteistä minkään kielen kanssa. Kuukauden jälkeen eivät he edes jaksaneet enää opetella. Lempisana on Verolla "perkele" ja Alejandrolla letkautus "en puhu suomea". "R"-kirjain suomen kielessä tarttuu espanjalaiseen korvaan. 

Molemmat haluavat palata Suomeen. Veronica haluaa tulla jonakin kesänä suomalaisille metallifestareille (niitähän täällä riittää) ja kertoo pitävänsä Korpiklaanista paljon. Musiikista Alejandro sanoi sen verran, että pitää kappaleesta "Huominen on huomenna". Go JVG ja Anna, seuraavaksi valloitetaan Espanjan maa! 

Viimeinen kysymykseni oli: "What would you like to say to Finnish people?" Tähän vastasi Alejandro kuin apteekin hyllyltä: "You must drink less (alcohol) than you do. And visit Spain!" Veronica taas sanoi, että suomalaiset unohtavat seurustellessaan helposti elää, ja että meidän tulisi parisuhteessakin harrastaa enemmän sosiaalisia aktiviteettejä ystävien kanssa.

Oli ihanaa tutustua näihin ihmisiin ja Raxista lähtemisen hetki olikin haikea. On harmaata, etteivät kaikki ihmiset voi olla elämässä aina. Vähiten ihmiset, joiden elämä on satojen tai tuhansien kilometrien matkan takana.

Mulle jäi paljon maittavia muistoja tästä ajasta. Rikastuttaa mieltä ja avaa maailmankatsomuksellisia lukkoja, kun saa tuntea yksilön, joka ei ole syntynyt tai kasvanut Suomessa. Juuri tällaiset tuttavuudet sekä kokemukset elämän leikkauspöydällä parantavat elämää operoiden siitä mahtavan. Ikinä et voi tietää, kenet huomenna tapaat, keneen tutustut tai mikä juuri siinä hetkessä jättää sen tärkeimmän - hyvän muiston.

Jonain päivänä vielä lähden kyläilemään Espanjaan.

Thank you Veronica and Alejandro for these memories! I had a lot of fun with you. In bars and so many times in school when you came to eat with us. One of the best days was the city train day with you and Iivari. It was the first very warm day and we sat in the park bench in the city centre and ate ice-cream in Kirjurinluoto. It was nice to get to know to you. We had nice conversations about everything! 

We will meet again! :)