Oivalluksia opintomatkalta - Suomessa asiat hyvin

Saksa ja Ranska (Kehl & Strasbourg) oli matkailualan opiskelijoiden syysretken kohde lokakuussa. Matkan tarkoitus oli osallistua Euroscola-päivään Europarlamentissa. Kun päästetään lauma nuoria ihmisiä maahan, jossa kaljaa saa ostaa 16-vuotiaana, tulee matkaan ymmärrettävästi kuitenkin muutakin kuin poliittista ja poliittisesti korrektia sisältöä.

Ranska vasemmalla, Saksa oikealla

Lyhyesti matkan taustoista sekä viihteellisistä kokemuksista voisin tässä kertoilla. WinNova maksoi matkat, hotellin, matkan ohjelmasisältöihin kuuluvia bussilippuja ja antoi vielä ruokarahaakin. Käytännössä matkalle olisi siis voinut osallistua nollabudjetilla. Itse en kuitenkaan matkaan nollabudjetilla lähtenyt, ja laukkuun tarttui sen verran kiinteää ja vähemmän kiinteää tavaraa Suomeen tuotavaksi, että Air Berlinin vaaka näytti ylipainoa. Viisi päivää ei ole kovin pitkä aika olla matkoilla, joten öisin emme juurikaan Reetta-ystäväni kanssa viihteellisistä syistä nukkuneet. 

Viihteelliset syyt.

Mieleeni painui suurehkona kulttuurierona tupakkakauppojen runsaudenpula (n. 15 liikettä pienehkön kaupungin keskustassa) ja myyjien vastahakoisuus palvella englanniksi. Saksalainen saattaa Suomeen tullessaan hämmästyä, kun tupakat on piilotettu ja ehkä hieman katkeroituakin, kun joka paikassa puhutaan (entisen) vihollisvaltio Iso-Britannian kieltä. Yleinen hintataso Kehlissä, joka siis sijaitsee Ranskan rajalla, oli Suomen luokkaa. Alkoholi tosin oli huomattavasti kevyemmin verotettua. 0,5l kaljatölkki maksoi kaupassa 35snt...ja maistui hyvälle. Hyvästä puhuen, joulutorttujen syönti on Saksassa sallittua. Kieltoja en ainakaan nähnyt.

Oli hassua huomata, kuinka Ranskan ja Saksan välillä seisova piskuinen silta erotti kaksi aivan erilaista maailmaa. Luulisi, että raja-alueella kulttuuri olisi sekoittunutta, mutta niin se vain meni, että Ranskassa puhuttiin ranskaa ja Saksassa saksaa. Opasteet olivat molemmissa maissa ja palvelua sai pääasiallisesti vain maan kielellä.

Mulle matka tarjosi monia mahdollisuuksia todellakin oppia ja oivaltaa asioita. Sumuiseen matkaan mahtui siis niin sanotusti hetkiä, jolloin pilvet väistyivät auringon edestä.

Euroscola-päiviä organisoidaan Euroopan parlamentissa useasti vuoden mittaan. Tapahtumaan osallistuu kouluja eri puolilta Eurooppaa keskustelemaan päivän polttavista aiheista sekä oppimaan parlamentin toimintaa. Useampi meistä suomalaisista tunsi itsensä hieman ulkopuoliseksi (lue idiootiksi) niin fiksussa porukassa. Emme valmistautuneet päivään juuri mitenkään, kun taas moni vierasmaalainen toveri kantoi vähintään 500-sivuista taustaraporttia mukanaan.

Euroscolassa muodostettiin ryhmät ulkomaalaisten kanssa, jotta voitaisiin yhdessä pohdiskella asioita. Ikinä ennen en ole niin idiootiksi itseäni tuntenut. Ryhmässäni oli italialainen, korrektisti mekkoon ja jakkuun pukeutunut, sanavalmis nuori nainen. Kun yritin osallistua keskusteluun, haukkuivat italiaanot meitä omalla kielellään tyhmiksi. Ainakin siltä tuntui. Tämä kyseinen tyllerö kertoi tippa silmäkulmansa koristeena kuinka Silvio Berluskooni kerää jopa 25% tuloveroa ja tarjoaa vastineeksi heikon koulutuksen (korkeammalla maksullisen) ja ilmaisen terveydenhuollon vain 18-vuotiaaseen asti. Tyttö oli myös maksanut matkansa Euroscolaan itse. Korruptio puhutti ryhmäläisiäni myös paljon. Viimeistään siinä vaiheessa ne pilvet todella hälvenivät - mitä me Suomessa oikein valitetaan?

Se valaistumisen hetki.

Parlement européen - Euroopan parlamentti

Istuin paluumatkalla potkurikoneessa Texaslaisen miehen vieressä. Taustalla pauhasi turbulenssi ja lentoemäntien kiljunta. Rauhoittavista lääkkeistä huolimatta itkeskelin. Olin kuolemastani lentopelkoisena varma. Kuitenkin nähtävästi selvisin, ja olen täällä kertomassa mitä mr. Texas mulle opetti. Kysyin mm. amerikkalaisesta terveydenhuollosta. Olen ymmärtänyt, että terveydenhuoltoa saa pääasiassa työpaikan kautta, ja näin se käytänössä hänen mukaansa menee. Asiaa ollaan muuttamassa. Työttömyys on USAlaiselle miehen mukaan oikeasti maailmanloppu. Siltä varalta, että tänne mun blogiini eksytte: USA:n hallitus, satsatkaa vähemmän rahaa armeijaan ja enemmän ihmisiin. More money for people - less for the army! (iskulause vapaasti lainattavissa) 

Ruska, Finland

Nämä yllämainitut esimerkit sai mut pohdiskelemaan asioita. Eihän meillä täällä Suomessa ole asiat ollenkaan hullummin. Joka paikassa suksitaan lujaa alamäkeen, mutta me ollaan kuitenkin vielä suht ylhäällä rinteessä. Onko se ihan kamalan hirveetä, jos urheilutalon kaapit on viime vuosikymmeneltä? Onko se ihan hirveen kamalaa, jos lapset joutuu käymään koulua keskustassa kyläkoulun sijaan? On se valitettavaa, mutta kestettävissä. Joidenkin lapset eivät pääse laadukkaaseen ja monipuoliseen opetukseen ollenkaan, ainakaan ilmaiseksi. Toisaalla sitä voidaan vain unelmoida etuuksista, jotka meille ovat itsestäänselvyyksiä. Sosiaaliturva, hyvä työttömyysturva, ilmainen monimahdollisuuksinen koulutus, ilmainen terveellinen kouluruoka, puhdas hengitysilma, terveydenhuolto eliniäksi, leikkaukset, synnytys, joka muistaakseni esimerkiksi Kanadassa maksaa 20 000 rahayksikköä, lapsilisät... lista on loputon.  

Suomalaisista ei Euroscola-päivässä pidetty. Olemme kuulemma etuoikeutettuja, ja meitä kadehditaan. Näin on. Ja viljelemieni Suomi-kehujen jälkeen meitä kadehditaan toivottavasti vielä enemmän. 

Ehkä kiitospäivä sopisi meille suomalaisillekin, mutta Jumalan sijaan kiittäisimme edustajiamme ja hallitusta siitä, että se on onnistunut säilyttämään elintasomme näinkin korkealla tähän asti.

Toki parannettavia asioita on lohduttoman pitkä lista. Elätettävien määrä kasvaa tulevaisuudessa liian korkeaksi ja tulee elintasomme laskemaan paljon alemmas. Valittamiseen kuluvan energian voisi aktiivinen kansalainen kuitenkin keskittää vaikuttamiseen. Itse ainakin aion näin vielä jonakin päivänä tehdä.

Ehkä musta tulee poliitikko?

Poliitikkoko?